Helmikuun alussa 1952 Suomen Kiinan-lähettiläs Valvanne ilmoitti
virallisesti kiinalaiselle osapuolelle, että Suomen hallitus toivoi Kiinan
lähettävän urheilijoita 15. olympialaisiin, jotka järjestettäisiin Helsingissä
saman vuoden heinäkuussa.
Pääministeri Zhou Enlain suostumuksella Kiinan yleisurheiluliitosta
(All China Sports Federation, ACSF) soitettiin 5. helmikuuta Kansainvälisen
olympiakomitean (KOK) sihteeristöön ilmoittaen, että ACSF Kiinan
kansantasavallan ainoana virallisena urheilujärjestönä edustaa edelleen
Kiinaa KOK:n toiminnassa ja oli päättänyt lähettää urheilijoita Helsingin
olympialaisiin.
KOK kuitenkin viivytteli ACSF:n tunnustamista Kiinan kansalliseksi
olympiakomiteaksi ja kieltäytyi sallimasta Uuden Kiinan osallistumista
Helsingin kisoihin. Olympialaisiin ilmoittautumisen viimeiseen määräaikaan
eli 5. kesäkuuta mennessä KOK:lta ei ollut vieläkään tullut vastausta. Koska
olympiakomitealta ei saatu vastausta, Kiinan kansallisen urheiluliiton johtaja
Feng Wenbin ja KOK:n jäsen Dong Shouyi lähettivät yhdessä sähkeen
Helsingin olympialaisten järjestelykomitealle ilmoittaen että Kiina oli päättänyt
lähettää uimareita, koripalloilijoita ja jalkapalloilijoita osallistumaan kisoihin.
Kansainvälisen olympiakomitean 48. vuosikokous käsitteli 17.
heinäkuuta “All China Sports Federationin hakemusta Kiinan kansalliseksi
olympiakomiteaksi tunnustamiseksi ”. Kiinan edustaja Sheng Zhibai,
joka oli tuolloin Kiinan Ruotsin-suurlähetystön toinen sihteeri, piti
viisiminuuttisen puheen, jossa vahvisti Kiinan kansantasavallan oikeuden
osallistua olympialaisiin ja ilmaisi Kiinan kannan ja pyrkimykset. Kiinan
sinnikkäiden ponnistelujen jälkeen ja monien kansainvälisten ystävien tuella
ja solidaarisuudella KOK lopulta äänin 33–20 hyväksyi päätöslauselman
kiinalaisten urheilijoiden kutsumiseksi Helsingin olympialaisiin.
Kiina sai 18. heinäkuuta illalla kutsusähkeen 15. olympialaisten
järjestelykomitean puheenjohtajalta Frenckeliltä. Tuolloin olympialaisten
avajaisiin oli enää alle vuorokausi aikaa.
展开